Hosea Ministry International

UUTISKIRJE 22.3.2010

Annen viimeisin lähetysmatka suuntautui Fidzille helmi-maaliskuussa 2010. Matkalla oli mukana hänen ystävänsä Michelle Ferguson, jonka raportin voit lukea tästä. Tyynenmeren alueella oli melkoisen hurjat sääolot juuri, kun Anne ja Michelle olivat siellä. Jumalan auktoriteetti on kuitenkin paljon suurempi kuin hurjinkaan taifuuni. Lue, mitä siellä päin maailmaa on tapahtumassa! Annen kirje: Terveisiä tsunamin ja hurrikaanien keskeltä Fidziltä. Vierailin siellä erittäin mielenkiintoisena ajankohtana, joka ei loogisesti ajatellen tuntunut ollenkaan sopivan kalenteriini. Tiesin, että minua odotettiin sinne, mutta minulla oli niin paljon muita kiireitä, että ajattelin siirtää matkan loppuvuoteen. Sääolotkaan eivät olleet omiaan innostamaan minua matkustamaan Tyynenmeren saarille, sillä eri puolilta tuli raportteja tulvia nostattaneista voimakkaista sateista. Ajatus Fidzistä ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Se vaivasi mieltäni ja rauhattomuuteni kasvoi kasvamistaan. Päätin asettaa Herralle merkin varmistuakseni, ettei kyseessä ollut oman mieleni tuotos, vaan Herran antama lähtökäsky. Herran eteen laitetut villat Tuumasin Herralle, että jos eräs tietty henkilö Nadin kaupungista Fidziltä ottaisi yhteyttä käyttäen viestissään määrättyjä sanoja, ja jos se tapahtuisi seuraavana päivänä iltapäivän aikana, niin se olisi merkki Herran antamasta lähtökäskystä. Herraa mahtoi hymyilyttää niin kovin vaikeasti toteutettava asia, minkä pikku ihminen keksi! Seuraavana päivänä työskentelin tietokoneeni ääressä, kun sähköpostiini putkahti viesti juuri tältä henkilöltä Nadista. Katsoin kelloani: oli iltapäivä. Istuin mykistyneenä, tuijottaen epäuskoisena ruudulla näkyvää tekstiä, kun puhelin soi. Siellä oli asiasta täysin tietämätön ihminen, joka kertoi: "Anne, olin rukouksessa. Herra antoi selkeän sanoman, joka minun piti heti kertoa sinulle. Viesti on tämä: Sinun on lähdettävä Fidzille." Ilmeisesti asialla oli kiire, sillä sähköpostiini tuli vielä kolmas vahvistus asiasta. Luin sanoman Tyynen valtameren saaria kohtaavasta herätyksestä. Kerroin siitä jo viime uutiskirjeessä. Saman tien otin puhelimen käteeni ja soitin Michelle Fergusonille, joka oli vähän aiemmin luvannut, että hän lähtisi mukaani seuraavalle lähetysmatkalle. Varoitusaika oli kuitenkin todella lyhyt. Kaikki eivät elä ”lenkkarit valmiina matkalaukussa” -elämää, niin kuin minä. Matkan pitäisi tapahtua viikon varoitusajalla. Michelle ilmoitti lähtevänsä, mutta saisi matkarahat vasta runsaan viikon kuluttua. Michelle Rahaihme Varasimme lennot, mutta sitten matkayhtiöstä ilmoitettiin, että ne pitäisi maksaa parin päivän sisällä, muuten liput menetettäisiin. Tilanne alkoi tuntua epätoivoiselta. Olin niin varma, että Michelle oli oikea henkilö tälle matkalle. Hänen lähetysmatkansa Ugandaan Hillsong-ryhmän kanssa oli peruuntunut, joten hän oli vapaa lähtemään mukaani. Nyt oli vain ongelmana saada rahat lippuihin. Asiaa pähkäillessäni puhelin soi. Siellä oli Michelle, joka ilmoitti: ”Ihmeellistä, tililleni oli maksettu etuajassa ne rahat, joiden olisi pitänyt tulla vasta reilun viikon päästä.” Herra järjesti rahoituksen ja matka Fidzille saattoi alkaa. Saapuminen Fidzille Lensimme Viti Levun saarelle, Nadin kansainväliselle lentokentälle, jossa tapasimme fidziläiset ystävämme. He toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi Fidzille ja pitivät meistä hyvää huolta koko matkamme ajan. Muutama heistä työskentelee paikallisissa hotelleissa. He järjestivät meille hiljaisen huoneen eräästä hotellista ja ilmoittivat: ”Huoneessa tulee sitten olemaan vilkasta...” Niin olikin, sillä saimme palvella monia ihmisiä matkamme aikana myös majapaikassamme. Kiitos ihanasta vieraanvaraisuudestanne Va, Nina, Monica, Letitia, Merry ja monet muut! Anne hotellihuoneen ovella Ensimmäinen kokous oli Nadin kaupungissa Emmanuel Worship Centerissä, pastoripari Paula ja Fane Ragaden seurakunnassa. He ovat apostolisia pastoreita, joiden näkynä on Fidzi-saarten herätys etenkin siellä asuvan intialaisen väestön keskuudessa. Emmanuel Worship Centre Sinun pitää saarnata auktoriteetista Olin valmistautunut saarnaamaan tietystä aiheesta tuossa ensimmäisessä kokouksessa, mutta kesken kokouksen Herra sotki teologiset kuvioni jälleen kerran. Sain käskyn saarnata uskoville annetusta auktoriteetista ja siitä, mitä se tarkoittaa suhteessa sielunvihollisen voimiin tai luonnonvoimiin, jotka ovat rasittaneet Tyynen valtameren saaristoa maanjäristyksillä, tsunameilla, hirmumyrskyillä ja muilla tragedioilla. Herralla on merkillinen tapa sekoittaa omatekoiset systeemini niin, ettei omista tiedoista ja taidoista ole tukikepeiksi vaan ainoat muistiinpanot Herran antamasta aiheesta löytyvät Hänen työpöydältään. Vähänpä tiesin, että auktoriteettia tultaisiin kohta tarvitsemaan. Muutama päivä myöhemmin näin yöllä merkillisen unen, johon heräsin. Unessa oli kaksi saarta, Viti Levu (jolla siis parhaillaan olimme) ja Vanua Levu, jotka ovat Fidzin suurimmat saaret. Näin tsunami-aallon tulevan Viti Levun saarta kohti. Yllättäen se kääntyi ja suuntasi kohti Vanua Levun saarta muuttuen samalla pieneksi aalloksi, jonka vahinko oli mitätön. Heräsin, enkä ymmärtänyt, mikä tarkoitus tällä unella mahtoi olla. Hetken päästä käänsin kylkeäni ja päätin jatkaa unia. Tsunamivaroitus Aamuyöstä heräsin piippaavaan ääneen: kännykkääni oli tullut tekstiviesti. Ihmettelin suuresti, kuka voisi viestittää siihen aikaan yöstä, kun ainoastaan pastori ja muutamat toimihenkilöt tiesivät numeroni. Uteliaisuudesta nousin katsomaan. "Virallinen tsunamivaroitus" luki tekstissä. Lisäksi siinä kerrottiin arvioitu aika, jolloin tsunami iskisi saarelle. Tällainen viesti oli siinä tilanteessa minulle täysi mysteeri. Olimme vaeltaneet kokouksesta toiseen ilman mahdollisuutta kuulla uutisia maailman tapahtumista. Olimme kuulleet huhuja Cookin saarta kohdanneesta maanjäristyksestä, mutta siinä olikin kaikki. Cookin saari on hyvin lähellä Fidziä, joten tieto sen tapahtumista tavoitti meidät, mutta Chilen tuhonneesta järistyksestä (27.2.2010) meillä ei ollut mitään tietoa. Istuskelin siinä hotellisänkyni laidalla aamuyön hämäryydessä, kännykkä kädessäni, kun äkkiä heräsin todellisuuteen: Olimme tänään menossa pitämään kastetilaisuutta meren rannalle! Tuijotin saamaani tekstiviestiä ja totesin, että olisimme rannalla juuri siihen aikaan, kun tsunamin pitäisi iskeä. Mielenkiintoinen yhteensattuma! Aamulla herätin onnellisen tietämättömän Michellen. Nadi on rannikkokaupunki. Varmasti kuulisimme pian tilanteen isänniltämme. Vähän myöhemmin pastori tuli viedäkseen meidät aiemman suunnitelman mukaisesti kokouspaikalle. Hän ilmoitti, että heidän kirkkonsa oli ainoa, joka oli auki koko Fidzillä. Kaikki muut seurakunnat olivat sulkeneet ovensa, rannikkoseudut oli evakuoitu ja ihmiset olivat etsineet turvaa vuorilta. Hotelleissa vieraat oli evakuoitu katoille turvaan. Samoalle viime lokakuussa iskenyt tsunami oli vielä tuoreessa muistissa. Pastori Paula Ragaden & Anne Meillä oli mahtava kokous sinä päivänä Emmanuel Worship Centerissä. Lähes kaikki seurakuntalaiset olivat tulleet paikalle virallisia varoituksia uhmaten. Kävimme rukoukseen ja otimme auktoriteetin tuhoavien luonnonvoimien ylitse. Se oli kerta kaikkiaan upeaa. Uskoimme, että Nadin kaupungin kärsimykset ovat nyt lopussa. Edellisen vuoden tuhotulvissa oli ollut jo tarpeeksi. Silloin pienen tsunamin kaltainen aalto tulvi koko kaupungin alueelle. Se ei enää kestäisi uutta tuhoa. Kastetilaisuus meren rannalla Kokouksen jälkeen pieni ryhmämme marssi urhoollisesti meren rantaan pitämään kastejuhlaa! Normaalijärkinen ei varmasti pitäisi merta ystävänään tsunamin uhatessa, mutta me luotimme Herraan. Ja meillä olikin oikein upea ja rauhallinen kastetilaisuus, olihan koko ranta yksinomaan meidän hallussamme. Seuraavan päivän lehdessä kerrottiin isoin otsikoin tsunamista, joka ei iskenytkään Viti Levun saareen. Aivan kuten unessa olin nähnyt, Vanua Levun saarelle iski pienempi, ns. kakkosaalto, mutta sen aiheuttamat vahingot jäivät pieniksi. Kastejuhla meressä Tsunamin lisäksi Fidzin saaria uhkasi samaan aikaan myös hirmumyrsky Sarah. Seurasimme mielenkiinnolla paikallisia lehtiä, joissa kerrottiin, että Sarah oli ollut iskemäisillään saarille, kun jostain kumman syystä se ikään kuin peruutti takaisin merelle, yritti jälleen iskeä mutta peruutti ja jäi odottelemaan. Saimme niskaamme vain kaatosateita. Lähes kaikki kokoukset pidettiin ulkona muutaman tukikepin varaan laitetun pressun alla. Ennen kokousta saattoi taivaalta tulla vettä putouksen tavoin, mutta seurakunnan naiset komensivat sitä loppumaan kokouksen ajaksi Jeesuksen nimessä! Näin aina tapahtui: kokous oli kuivaa aikaa ja kansa saattoi istua rinteillä kastumatta. Kun kansa palaili koteihinsa kokouksen loputtua, taivaan vesihanat aukenivat jälleen. Luonto totteli kokousaikatauluja. Kokous pressun alla Herätys leviää hindujen parissa Tällä reissulla meille oli järjestetty kaksi kokousta joka päivälle. Väliajat oli täytetty profeetallisella palvelulla ja sielunhoidolla. Fidzin intialaiset naiset, jotka olivat itsekin nuoria uskovia, tekivät mahtavaa työtä hindualueilla. He kulkivat ahkerasti ympäriinsä jakaen kokouskutsuja ja kertoen Jumalan ihmeistä. Kokoukset täyttyivät uskosta osattomista hinduista, joista useat löysivät Herran Jeesuksen. Negen Bula –nimiselle paikkakunnalle syntyi uusi seurakunta, samoin erääseen toiseen kylään. Näiden lisäksi monessa eri paikassa aloitettiin kotikokousten pitäminen. Suunnitteilla on myös kristillinen esikoulu, joka on tarkoitettu Negen Bulan hindulapsille. Koko matkamme ajan Jumalan ihmeet ja merkit seurasivat saarnattua Sanaa. Se vakuutti kokouskansan Jumalan olemassaolosta. Ensimmäisessä kokouksessa annettu profetia sai aikaan ketjureaktion, sillä profetia toteutui heti seuraavana päivänä. Tämä ja lukemattomat parantumisihmeet toimivat herätyksen katapulttina. Paikallisella torilla kokousten välissä Merkillinen asia tapahtui Rasini-nimiselle uskoon tulleelle naiselle, joka oli aiemmin ollut hindu. Hän käveli kadulla ja oli juuri ohittamassa erästä taloa, kun sieltä huudettiin hänelle. Hän pysähtyi ja kuunteli. Talon rouva huusi uudelleen: "Minäkin haluan sen saman uskonnon mikä sinulla on!" Rasini oli hämmentynyt, sillä nainen ja hänen perhekuntansa tunnettiin alueen hindulaisuuden tukipylväinä. Rasini huusi takaisin: "Ei tämä mikään uskonto ole, minä uskon Elävään Jumalaan!" ”No, mitä tahansa", huusi toinen, "mutta minä haluan sen saman!" Huhu kokouksista ja parantumisista oli jo levinnyt laajalle alueelle. Kun ihmiset näkevät omin silmin, mitä Herra saa aikaan, herätys leviää kulovalkean tavoin. Kiitokset Haluan kiittää erityisesti Lautokan Agape Revival Centerin pastoria Shalendra Prasadaa loistavasta tulkkauksesta ja mukaansatempaavasta sanomasta. Hän ja pastori Ragaden ovat sellaisia miehiä, joiden työn voittaa Fidzin kansan Kristukselle. Heissä on apostolisen ajan tavoin sisäinen palo ja intohimo evankeliumin julistukseen. Muistakaa heitä esirukouksin, samoin kuin kaikkia fidziläisiä ja siellä asuvia intialaisia "Dorkaseja, Priscilloita ja Deboroita”, jotka pelottomasti julistavat Sanaa ja vainoista välittämättä kulkevat hinduyhteisöissä kodista kotiin viemässä ilosanomaa Jeesuksesta. Kysyin Rohinilta, Herran "super-apulaiselta", miten hän jaksaa kulkea kävellen alueelta toiselle nuorimmaisensa, 3 vuotiaan pikku Joshuan kanssa Herran asioilla. Hän vastasi: "Kun aamulla varhain rukoilen, Herran kirkkaus ilmestyy huoneeseeni. Se ympäröi minut rauhalla ja antaa minulle voimia." Hän todella näkee tämän kirkkauden. Rohini, Joshua ja Anne Mitäpä muuta voisin enää tähän lisätä, kuin pätkän profetiasta, jonka Barbara Wentroble sai ja joka koskee Tyynen valtameren saaria: “Se, mitä sielunvihollinen suunnitteli tuhoksi, kääntyy Herran voitoksi. Tulen antamaan teille voiman tuulen ja aaltojen yli. Minun poikani puhui tuulelle ja aalloille ja käski niitä tyyntymään. Juuri näin tapahtui Fidzin saarilla.”. Anne Matkan jälkeen Vain vähän sen jälkeen, kun Anne ja Michelle olivat lähteneet Fidziltä, sinne saapui pyörremyrsky Tomas. Se iski täydellä voimallaan moniin Fidzin pienemmistä saarista sekä Vanua Levun saarelle, johon Annen unessa iski myös tsunamin kakkosaalto. Yhteydet moniin saariin ovat vieläkin poikki eikä tuhojen laajuudesta ole vielä täyttä tietoa. Ihmiset olivat etsineet turvaa jopa luolista ja kallion koloista. Toistakymmentä rannikolla olevaa kylää on tuhoutunut joko jättiaaltojen tai pyörremyrskyn suoranaisessa höykytyksessä. Pääkaupunki Suvan väestö oli evakuoitu turvaan. Sääkartalta voitiin nähdä, että Tomaksen vaikutusalueeseen kuului myös Viti Levun saari kokonaisuudessaan. Kuitenkin olemme juuri saaneet ihmeellisen viestin Nadin kaupungista Merry Niudamulta: ”Pyörremyrsky Tomas ei iskenyt lainkaan meidän saaremme länsirannikolle, mikä tarkoittaa sitä, että Nadi säästyi täydellisesti. Kun kaikki muut Fidzin saaret ja erityisesti Vanua Levu saivat tuntea Tomaksen raivon, se ei koskenut Nadiin ollenkaan. Meillä oli täydellinen auringonpaiste! Arvelen sen johtuvan siitä, että me täällä Nadissa otimme vakavasti sen, että meille on annettu auktoriteetti Kristuksessa! Ylistys Herralle!” Merry Niudamu

Etusivulle