|
|
KALASTAJA PELASTUI JA PARANTUI AROMAN KYLÄSSÄ FILIPPIINEILLÄ (3/1/2010)
Anne kirjoittaa ihmeestä, joka tapahtui marraskuussa 2009 Mindoron saarella Aroman kylässä pidetyssä kokouksessa.
Eilen illalla (25.11.2009) kokoukseemme tuotiin perhe, jonka jäsenet eivät olleet uskossa. Perheen isä oli 29-vuotias kalastaja Marlon Roga. Hänellä oli vaimonsa Analyn ja heidän kaksi lastaan, Marilyn (4) ja Ana (2) mukanaan.
Marlon oli loukkaantunut vaikeasti kaksi vuotta sitten onnettomuudessa, kun suurta kalastusalusta hinattiin satamaan. Miehen selkä ja lonkka olivat vaurioituneet pahasti onnettomuudessa. Samalla myös jotkin hermot olivat vioittuneet. Vammat aiheuttivat miehen kehoon jatkuvan vapinan ja pakkoliikkeitä, ja siitä saakka hän oli kärsinyt kauhistuttavia kipuja yötä päivää. Hän ei kyennyt nukkumaan kuin ehkä tunnin verran yössä kipujen takia, eikä mikään asento tuonut helpotusta olotilaan. Kokouksessa hän vapisi koko ajan penkissä istuessaan, ja välillä hän yritti maata lattialla tai oli kaksinkerroin taipuneena. Ihmiset kertoivat minulle, että hän yleensä ryömi eteenpäin nelinkontin, koska ei kyennyt kävelemään.
Pidin tulisen saarnan, ja mies tuotiin sen jälkeen eteen perheensä ja lastensa kanssa rukoiltavaksi. Pastori Sonio kysyi heiltä: ”Ennen kuin rukoilemme, haluatteko koko perhe antaa elämänne Jeesukselle, niin parantuminen on sitten taattu?” Edwin Sonio johdatti heidät pelastukseen tagalogin kielellä, sillä mies puhui vain sitä. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa rukous miehen parantumiseksi.
Rukoilin ja käskin sairauden henkeä lähtemään miehestä, voimaa palaamaan ja luovaa ihmettä tapahtumaan Jeesuksen nimessä. Pastori Sonio otti miestä toisesta kädestä ja minä toisesta. Niin sitä lähdettiin kävelylle, ja joka askeleella miehen kulku parani. Sitten päästimme irti hänen käsistään. Mies seisoi siinä keskellä lattiaa, ensimmäistä kertaa täysin ilman tukea. Kyyneleet silmissä hän sanoi : ”Ei koske mihinkään, ei yhtään mihinkään.” Todistaakseen sen hän käveli eteenpäin ilman tukea, selkä täysin suorana, ilman mitään vapinaa tai tutinaa.
|
|
|
Marlon todistaa parantumisestaan seuraavan päivän kokouksessa. Taustalla pastori Sonio
|
Koko seurakunta meni sekaisin riemusta! Koulumme
opettajat Frances, Sharon ja Daisy purskahtivat itkuun. Daisy oli ollut
uskossa vain kaksi vuotta ja näki ensimmäisen kerran ihmeen vuosi
sitten. Nyt kaikki kansa itki ja huusi: ”Herätys on tullut Aromaan!”
Kaikilla oli kyyneleet silmissä, erityisesti tietenkin parantuneella
miehellä ja hänen perheellään. Kun kokous loppui, mies nousi
istuimeltaan ja juoksi minun luokseni leveä hymy kasvoillaan. Hän
kätteli innokkaasti kaikkia eikä hänessä ollut enää jälkeäkään
luustovaurioista tai kivuista. Huomenna hän tulee jälleen kokoukseen.
|
|
|
|
