|
Uutiskirje marraskuu 2009
|
|
PARANTUMISIHME AROMAN KYLÄSSÄ FILIPPIINEILLÄ
Kirje Annelta torstaiaamuna 26.11.09 klo 9:45 Filippiinien aikaa
Eilen illalla pidimme kokouksen Aroman kirkossa Mindoron saarella. Huhut olivat alkaneet levitä jo eilen, kun ihmiset puhuivat kaikkialla niistä parantumisihmeistä, joita kokouksissamme oli tapahtunut. Niinpä ihmiset kantoivat kärsiviä sukulaisiaan tai ystäviään pitkienkin matkojen päästä kokoukseemme.
Tällä saarella jopa 7 km matka saattaa viedä todella paljon aikaa, sillä monin paikoin ei edes ole teitä tai ne ovat vain pahaisia kinttupolkuja. Sairaana matkustaminen on työlästä jopa silloin, jos sattuu pääsemään vanhan traktorin kyydissä tiettömien taipaleiden läpi kuljettajan takana olevan metallitangon päällä istuen.
|
| Eiliseen kokoukseen tuotiin perhe, jonka jäsenet eivät olleet uskossa. Perheen isä oli kalastaja, joka oli loukkaantunut vaikeasti kaksi vuotta sitten onnettomuudessa, kun suurta kalastusalusta hinattiin satamaan. Miehen selkä ja lonkka olivat vaurioituneet pahasti ja samalla myös jotkin hermot olivat vioittuneet. Vammat aiheuttivat miehen kehoon jatkuvan vapinan ja pakkoliikkeitä, ja siitä saakka hän oli kärsinyt kauhistuttavia kipuja yötä päivää. Hän ei kyennyt nukkumaan kuin ehkä tunnin verran yössä kipujen takia, eikä mikään asento tuonut helpotusta olotilaan. Kokouksessa hän vapisi koko ajan penkissä istuessaan, välillä yritti maata lattialla tai oli kaksinkerroin taipuneena. Ihmiset kertoivat minulle, että hän yleensä ryömi eteenpäin nelinkontin, koska ei kyennyt kävelemään.
Pastori Sonio
|
Pidin tulisen saarnan, ja mies tuotiin sen jälkeen eteen perheensä ja lastensa kanssa rukoiltavaksi. Pastori Sonio kysyi heiltä: ”Ennen kuin rukoilemme, haluatteko koko perhe antaa elämänne Jeesukselle, niin parantuminen on sitten taattu?” Edwin Sonio johdatti heidät pelastukseen tagalogin kielellä, sillä mies puhui vain sitä. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa rukous miehen parantumiseksi. | Yhtäkkiä tunsin jaloissani jotain”¦ katsoin alas ja siinä seisoi juuri viisi vuotta täyttänyt pikkuinen tyttö, yksi Aroman koululaisistamme. Hän oli niin pieni, että olisi käynyt kolmivuotiaasta. Hän oli päättänyt omistaa minut itselleen. Koulussa ollessamme hän istui koko ajan minun vieressäni eikä päästänyt ketään lähelle. ”Annie on mun!” hän sanoi kaikille muille lapsille.
Nyt tämä suloinen pikku tyttö oli siinä vieressäni ja liimautui tiukasti jalkoihini. Kun sanoin, että menisin rukoilemaan sairaan miehen puolesta, hän tietenkin halusi myös rukoilla. Koulussa tyttö oli sanonut, että hänestä tulee isona pastori, ja tiesin hänen olevan vakavissaan. Aiemmin kokouksen aikana tämä sama tyttö lauloi kauniin laulun ihanalla lapsen äänellään uhrin keräämisen aikana.
Menin pikku ystäväni kanssa miehen luo ja laskimme kätemme hänen päälleen. Rukoilin ja käskin sairauden henkeä lähtemään miehestä, voimaa palaamaan ja luovaa ihmettä tapahtumaan Jeesuksen nimessä. Pastori Sonio otti miestä toisesta kädestä ja minä toisesta. Niin sitä lähdettiin kävelylle, ja joka askeleella miehen kulku parani. Sitten päästimme irti hänen käsistään. Mies seisoi siinä keskellä lattiaa, ensimmäistä kertaa täysin ilman tukea. Kyyneleet silmissä hän sanoi : ”Ei koske mihinkään, ei yhtään mihinkään.” Todistaakseen sen hän käveli eteenpäin ilman tukea, selkä täysin suorana, ilman mitään vapinaa tai tutinaa.
Koko seurakunta meni sekaisin riemusta! Koulumme opettajat Frances, Sharon ja Daisy purskahtivat itkuun. Daisy oli ollut uskossa vain kaksi vuotta ja näki ensimmäisen kerran ihmeen vuosi sitten. Nyt kaikki kansa itki ja huusi: ”Herätys on tullut Aromaan!” Kaikilla oli kyyneleet silmissä, erityisesti tietenkin parantuneella miehellä ja hänen perheellään. Kun kokous loppui, mies nousi istuimeltaan ja juoksi minun luokseni leveä hymy kasvoillaan. Hän kätteli innokkaasti kaikkia eikä hänessä ollut enää jälkeäkään luustovaurioista tai kivuista. Huomenna hän tulee jälleen kokoukseen.
|
|
UUTISIA TONGASTA, TYYNEN VALTAMEREN SAARELTA
Vuosia sitten olin lähetysmatkalla Tongan kuningaskunnassa ja vierailin myös siihen kuuluvalla Vavaʻ´un saarella. Olin luvannut viedä australialaisen kristillisen koulun avustuksen Vavaʻ´un valtion koululle, jolta puuttuivat lähes kaikki moderniin kouluun kuuluvat opetusvälineet ja -materiaalit.
Koulun uskova johtaja näytti minulle jonkin matkan päässä sijaitsevaa upeaa, suurta koulurakennusta ja totesi: ”Tuossa rakennuksessa toimii mormonien ylläpitämä koululaitos, josta valmistuu joka vuosi uusia lukiolaisia ja mormonilähettejä tälle saarelle. Saarella viettämäni viikon aikana sain omin silmin nähdä, miten tehokasta mormonien lähetystyö alueella oli.
 |
Kysyin itseltäni, voisinko tehdä jotain tämän saaren hyväksi. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Kun kerran olin onnistunut perustamaan koulun vaikealle alueelle Filippiineillä, miksen sitten tänne! Vavaʻ´u olisi voitettava Kristukselle ja sen jälkeen koko Tonga. Päätin perustaa esikoulun suoraan "karhunpesään" ja ryhtyä siitä käsin valtaamaan maata. |
| Kaksi kaunista tongalaista lasta |
|
|
|
|
Idea koulusta oli mielipuolinen. Uskoin kuitenkin saaneeni Herralta kehotuksensiihen, vaikka tunsinkin olevani kuin muurahainen elefantin varpaissa.Yhteistyökumppani löytyi fidziläisestä Dorothysta, joka oli perheensä kanssa muuttanut Tongaan evankeliumin työhön. Dorothy oli opettaja ja hänen miehensätyöskenteli paikallisessa hotellissa kokkina. Hotellin omistaja oli uskova ja antoiDorothyn pitää kokouksia hotellin tiloissa.
Hosea-koulu sai alun. Australialainen lahjoittaja antoi varat tilojen remonttiavarten ja Suomen kierroksella herttainen vanhempi pariskunta lahjoitti suurehkonsumman koulua varten. Monet muutkin lahjoittivat pienempiä summia ja varat koulunylläpitämiseksi olivat pian koossa. Olen niin kiitollinen kaikille teille, jotka olette antaneet varoja työhömme Tongan saarilla.
|
 |
|
Dorothy koululaisten kanssa |
|
|
|
Haaveenamme oli koulu, jossa lapset voisivat opiskella esikoulusta lukioon asti,mutta siihen eivät varat vielä riittäneet. Unelmamme ei kuitenkaan haihtunut pois, vaan odotimme, että koulun oppilasmäärän kasvaessa Herra puuttuisi tilanteeseen yliluonnollisella tavalla ja tekisi unelmastamme todellisuutta myös näkyvässä maailmassa. Erään Tongan vierailuni aikana olin profetoinut muun muassa rahavarojen vapautumista tämän projektin käyttöön. Kuitenkin yllätyin saadessani 12.11.2009 seuraavan kirjeen Dorothylta:
|
Hei Anne!
Jotakin ihmeellistä on tapahtunut meille Vavaʻ´ussa. Hotellin omistaja pyysi minua etsimään sopivaa tonttia koulua varten, koska hän haluaa rakentaa kristillisen koulun Vavaʻ´un saarelle. Hän on tarkkaillut meidän Hosea Christian Mission -kouluamme ja päätti valita meidät projektiinsa. Hän on myös luvannut, että hänen koulunsa ei ole pelkkä esikoulu tai ala-asteen koulu vaan että lapset saavat käydä siinä koulua lukion loppuun asti!
Anne, muistatko vielä sanoja, joita profetoit Jimille ja minulle kirkossa? Sinä profetoit, että "tästä paikasta (hotellista) lähtee siemen herätykseen." Rakas sisareni, hotellin omistaja perustaa raamattukoulun tähän hotelliin ja Vavaʻ´un Hosea Christian School -kristillinen koulu saa oman rakennuksen. Meidän tehtävämme on nyt löytää sopiva tontti koulua varten. Esikoulumme toimii edelleen samoissa tiloissa kuin ennenkin, joten tarvitsemme vielä tukea sen pyörittämiseen.
Olen sopinut 8 fidziläisen opettajan kanssa työstä täällä Va'vaussa ja he ovat halukkaita tulemaan. Hotellin omistaja on varakas henkilö, joka omistaa useita TV-asemia Amerikassa ja myös Hawaijilla. Hän haluaa nyt aloittaa lähetystyön tällä saarella. En voi muuta kuin kiittää Jumala, joka johti sinut elämääni. Jos sinua ei olisi, ei meillä olisi koulua. Jumalalla on oma aikataulunsa kaikkeen. Rakas sisareni, sinun uskosi siemenestä kasvaa lähetystyö Vavaʻ´un saarella. Kiitos Herralle kaikesta, mitä Hän on tehnyt Hosea Mission työn kautta.
Siunauksin Dorothy, Jim ja perhe |
|
|
|
|
|
Olen todella iloinnut siitä, että Herra asettaa rikkaita liikemiehiä kannattamaan lähetystyötä ja evankeliumin eteenpäin viemistä Tongan saarilla.
|
|
|
|
|
|
|
|
Herra on uudistamassa saarelaisten uskon siihen, mitä se on ollut entisinä aikoina. Tongalaiset evankelioivat aikoinaan mm. Fidzi- saaren ja muitakin Tyynen valtameren saaria. Leipä tulee nyt takaisin fidziläisten kautta.
Kannatamme vielä jonkin aikaa pienten lasten Hosea-koulua, kunnes uusi koulurakennus on valmis ja vapaudumme muihin projekteihin Tongan saarilla. Ensi vaiheessa keskitymme pääkaupungin Nuku'alofan esikouluprojektiin.
Anne
|
|
