|
Kiitos esirukouksistanne, rakkaat ystävät!
Olen juuri palannut kotiin viimeisimmältä matkaltani Filippiineille. Tämäpä olikin sitten todella tärkeä reissu, katson sitä mistä suunnasta tahansa. Vauhtia ja kokouksia riitti jokaiselle päivälle, ja samaan aikaan hieroimme tonttikauppoja päästäksemme pian rakentamaan Mamburaon kaupunkiin omaa koulua.
MAMBURAON KOULUMME ON SAANUT TONTIN
|
Vanhat, vuokratut tilat ovat jo pitkään pullistelleet liitoksistaan ja olleet kaikin tavoin epäkäytännölliset pienten koulukkaidemme määrän lisääntyessä. Olemme jo hyvän aikaa etsineet tonttia kaupungin keskustasta, mutta sopivia ei ole ollut juuri tarjolla - tai käytännössä ei ollenkaan. Nyt oli kuitenkin laitettu myyntiin juuri meidän tarkoituksiimme sopiva tontti.
Kun näin kaupungin pankin omistaman ison tontin, jotakin välähtimielessäni: "Tämä se on - kaupungin keskustassa, sopivan kokoinen, mahdollisuus rakentaa iso koulu, jota voimme myöhemmin laajentaakin. Nyt ei katsella asioita pahvilaatikosta käsin vaan luotetaan Jumalan mahdollisuuksiin. Taistelen tontin Hosealle!"
|
 |
|
Mamburaon koulumme oppilaita |
Kyseessä oli Filippiinien mittapuun mukaan miljoonien kauppahinta, jossa eisaanut tapahtua virheitä. Mieheni oli myös mukana matkalla ja kaupanteossa. Koska hän on rakennusinsinööri, hän kykeni tekemään laskelmia ja alustavia piirustuksia koulurakennusta varten. Aloitimme tinkaamisen. Myyjien asettama lähtöhinta oli meidän kannaltamme järkyttävän suuri. Sellaisen maksamiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Väiteltiin, tingittiin, rikottiin rukouksessa esteitä ja taas tingittiin... käytiin aallonpohjassa ja taas noustiin sen harjalle. En antanut periksi. Pastori Sonio tuumi minulle jälkeenpäin: ”Kuule Anne, minulle tulee kohta sydämen toimintahäiriö tästä jännityksestä ja kaupanteosta, mihin sinun kanssasi joudun!”
 |
Kauppoja hierottiin lähes koko kahden viikon matkamme ajan. Hinta laski ja nousi, asia kulki johtokunnasta toiseen ja johtajalta toiselle. Pankin ylin johto ei aluksi ymmärtänyt ollenkaan tarjoustani, jonka verran ilmoitin tontista maksavani. ”Tuo olisi ollut tontin käypä arvo vuosia sitten, mutta maan arvo on noussut tässä kaupungissa huikeasti joka vuosi. Miksi sinä itsepäisesti tarjoat tuollaista summaa?”, kysyi pankinjohtaja minulta.
|
| Pastori Sonio tutkimassa tonttia |
|
Tuohon kun vastauksen tietäisi! Miksi ihmeessä moinen summa? Kas, minulle vain tuli asian tiimellyksessä joku summa mieleen. Siinä sitten sitkeästi roikuin kuin terrieri, joka ei osaa päästää saaliista irti, kun se on hampaissa. Pankinjohtaja oli tuuminutpastori Soniolle: "Se nainenpa on kova puhumaan! En ehtinyt sanoa väliin kuin "Mutta, mutta...", vaikka kuinka yritin.” Viimein - ilmeisesti hetkellä, jolloin vedin henkeä puhetulvan lomassa - johtaja sai sanotuksi ratkaisevat sanat: ”Kävisikö sinulle tämä hinta, mitä nyt tarjoan...?”
Olin kaiken tinkaamisen jälkeenkin yllättynyt lopullisesta tarjouksesta. Se jätti minutkin hetkeksi sanattomaksi. Hyväksyin tarjouksen siltä seisomalta. Nyt meillä on loistava tontti, ja voimme aloittaa rakentamisen heti, kun virallisetpaperit on selvitetty ja leimattu asianmukaisesti. Viimeinen veto oli kai se, että ilmoitin maksavani summan käteisellä heti, kun kauppakirja on kädessämme. Näin Hosealle lahjoitetut varat hyödynnetään heti. Mamburaon kaupunginhallitus on ollut myös suosiollinen meille ja luvannut ilmaiseksi käyttöömme rakentamisessatarvittavia koneita. Kaupunki on näet ainoa, joka niitä tällä saarella omistaa. Samoin meille luvattiin lahjaksi joitakin rakennustarvikkeita. Olen todella kiitollinen kaupungin päättäjille näistä lahjoituksista ja kaikesta arvokkaasta tuesta, mitä he koulullemme ovat osoittaneet.
|
Kaupunki antoi meidän viettää tänä vuonna myös Foundation Day –juhlamme (koulun perustamisen vuosijuhla) kaupungintalon juhlasalissa. Tämäkin oli erikoista. Sali täyttyi ääriään myöten, kun koululaisemme tulivat paikalle omaisineen ja vanhempineen. Saliin ahtautui kaikkiaan noin 600 ihmistä! Uudestaan ja uudestaan kuulin ihmisten hämmästelevän: "Onko meitä näin paljon?" Juhlat olivat merkittävä tapaus kaupungissa ja kertoivat myös päättäjille, että koulumme tekee tärkeää työtä, joka vaikuttaa todella monen ihmisen elämään. |
 |
|
Aromanlasten äidit tanssivat juhlassa |
Olemme nyt aloittamassa sellaisen rakennusurakan, että päätä huimaa! Pyörätkuitenkin pyörivät eteenpäin vauhdilla. En ole aikaisemmin hallinnoinut näin suurta projektia, mutta usko ottaa asiat pois omasta kädestämme ja laittaa ne Jumalan käteen.
AROMAN KOULU
Aroman koululla pidetyssä tilaisuudessa monet äidit tulivat luokseni itkien ilosta, koska heidän lapsillaan on nyt mahdollisuus koulunkäyntiin.
 |
Eräs äiti sanoi kyynelten valuessa hänen poskiaan pitkin: ”Nyt lapsilla on koulupuvutkin. He ovat niin kuin muutkin lapset kaupungissa...” Lasten itsetunto on noussut huikeasti, ja he kokevat olevansa hyväksyttyjä ja saman arvoisia kuin muutkin lapset, vaikka asuvatkin slummissa.
. |
 |
|
Pääopettajamme Nheng |
|
Mamburaon tiimiläisiäja Anne |
KALASTUSALUKSET
|
Ensimmäisen kerran näin myös ”livenä” toisen kalastusaluksemme. Molemmat aluksemme olivat satamassa, kun menimme eräänä päivänä katsomaan niitä laskuveden aikaan. Hienohan se oli, kun kiertelimme sitä ihailemassa. Ällistyksekseni kuulin, että omistamme myös pikkuisen ”partioveneen”, jonka avulla etsitään isommille aluksille paikat, missä kalaparvet liikkuvat.
|
 |
|
Mrs Onassis! |
|
Aluksemme ovat vielä verraten pieniä, sillä niihin kumpaankin mahtuu vain kuuden hengen miehistö. Näimme paljon suurempiakin, syvänmeren kalastukseen tarkoitettuja aluksia, joissa on kuulemma 25 hengen miehistö. Näistä meidän veneistämme on kuitenkin ollut hyvä aloittaa, eikä kukaan voi tietää, minkälaisen laivaston vielä omistamme tulevina vuosina. Nämä pienet veneet ovat jo antaneet työtä ja toimeentulon monelle paikalliselle kalastajalle. Mottoni on: "Takaiskuja voi olla monia, mutta epäonnistuja on vain se, joka antaa periksi."
|
 |
|
Pastori Sonio ja partiovene |
KOKOUKSET
Kokouksiin riitti kansaa, ja monet tulivat todistamaan viimekertaisen matkani aikana tapahtuneista parantumisista. Majapaikkaani oli tungosta kokousten välisinä aikoina. Sinnekin tuotiin sairaita ja muita apua tarvitsevia. Eipähän ainakaan aika käynyt pitkäksi! Mieheni tuumi: "En kyllä kadehdi sinun työtäsi! Miten ihmeessä sinulla riittää kaikkeen tuohon energiaa?"
 |
Vierailimme jälleen Mangyan-heimon parissa julistamassa Sanaa ja jakamassa heille ruokaa. |
 |
Pian sen jälkeen matkustimme vielä saaren eteläkärkeen, San Josen kaupunkiin, minne oli järjestetty useita kokouksia. Paikallinen seurakunta oli kutsunut paikalle myös köyhiä lapsia, joille jaettiin tilaisuuden lopuksi ruoka-annokset.
 |
Lapset ovat ihana kuulijakunta. He elävät julistuksessa ja Raamatun kertomuksissa mukana koko olemuksellaan. Ehkä kerron asioista myös hieman normaalia värikkäämmin, kun jälleen useat lapsethihkuivat innosta ja kyselivät äänekkäästi, voisiko jo odottelun lopettaa ja päästä heti sinne taivaaseen!
|
|
Annesaarnaamassa lapsille |
|
Rakastan filippiiniläisiä ihmisiä. He kokevat asiat aidosti ja syvästi, ja he ovat vastaanottavaisia. Siksi työ menee siellä nopeasti eteenpäin ja Jumalan siunaus lepää sen yllä. Ennen kaikkea Hosealla on Filippiineillä loistava työryhmä, joka tekeeväsymättömästi työtä. Opettajat ovat sydämestään mukana projektissa. Voin todella sanoa, että Jumala on itse valinnut heidät tehtäviinsä, niin täynnä intoa he ovat.
Muutamat heistä pitävät koulutuntien jälkeenkin huolta niistä lapsista, joilla on huoltajaongelmia. Koulun lattialle oli levitetty siskonpeti, jossa nukkuivat opettajat ja pienet vieretysten. Meillä länsimaisilla "reviirinvartijoilla" olisi paljon opittavaa huolenpidosta ja rakkaudesta kärsiviä ja hyljättyjä kohtaan.
Vielä kerran kiitän jokaista lahjoittajaa ja esirukoilijaa. Kaikki tämä on mahdollista vain teidän apunne tähden. Jumalalta ei tämäkään asia jää huomaamatta, sillä Sana sanoo Matt. 25:40: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Siunauksin
 |
|
 |
|
|
|
Anne & Erno sekä Luis B. Abejuela perheineen. Luis parantui viime vuonnakokouksissa |
|
|
