Monday, October 23, 2017
Home Page Testimonies About Us Supporting Us Photos Videos Newsletters english Upcoming projects Contact Us

Hosea Ministry International

Uutiskirje
10.10.2017

img10oct2017news01.jpg
UUTISKIRJE

LOKAKUU

2017


UUTISKIRJE LOKAKUUSSA 2017

Hei, tässä kuulumisia teille, rakkaat lukijat!

FILIPPIINIT

On ollut värikäs syyskuu, muilla sanoilla en osaa sitä kuvailla. Siunausten alueella olen kiitollinen koulukkaiden hyvästä pärjäämisestä kaikkien saaren koulujen välisessä tietovisassa, jossa Mamburaon koulumme oppilas veti kirkkaan voiton kotiin. Olemme olleet ylivoimaisia voittajia joka vuosi. Tämä kertoo koulumme hyvästä tasosta, ja annamme siitä suurimman kiitoksen Taivaan Isälle.

Sitten huonompiin uutisiin. Sablayanin Hosea-koulumme joutui kokemaan katastrofin toisensa jälkeen. Suomalainen sananlasku sanoo, ettei kahta ilman kolmatta. Meillä loppui laskeminen kolmannen jälkeen. Sablayanin koulu sijaitsee Mindoron saaren puolivälissä. Mistä lie johtunut, että juuri tämä kaupunki joutui oudon mylläkän runtelemaksi. Se on aina aikaisemmin saanut olla kuin Isän taskussa: taifuunit eivät ole siihen osuneet, saaristo on suojannut mereltä päin tulevilta myrskyiltä ja vuoret toisella puolen Kiinan meren taifuuneilta. Jopa terrorismin valtakaudella se säästyi ja menetti vain muutaman rakennuksen aluevaltauksissa. Terroristien tavoitteena olikin saaren hallintoalueen, Mamburaon kaupungin, valtaaminen.

imgoct2017imgr01a.jpg imgoct2017imgi01a.jpg
Kattotasanteen katos valmistumassa
Rakennuksen sisätiloja

 

TULVIA

Ensin iski Sablayaniin kaatosade, joka heitti vedet kerralla alas putouksena, ikään kuin koko saaren vesivarasto olisi tyhjennetty yhdellä kerralla juuri tähän kaupunkiin, ja se peittyi tulvaan. Koulumme sijaitsee katutasossa, joten vettä alkoi syöksyä sisälle. Se nousi aina lantion korkeudelle peittäen kaiken, mitä luokkahuoneissa oli. Opettajamme Jane asuu pienessä huoneessa koululla ja menetti omaisuutensa veden alle. Siinä menivät uudet koulukirjammekin. Kaikki opetusmateriaali tuhoutui, ja myös vuoden tilastot oppilaista likosivat olemattomiin. Lasten vanhemmille tarkoitettu riisivarasto tuhoutui myös, kyllähän te tiedätte, miten riisin käy, kun sen laittaa veteen likoamaan. Tulvavesi ei ole mitään puhdasta keittovettä, sillä se huuhtelee kaduilta kuran, jätteet ja muun moskan mukanaan. Kaupungeilla ei ole aina kunnollista jätehuoltoa, vaan roskat heitetään kadunvarteen ja asukkaat hävittävät niitä polttamalla. Nyt ne lilluivat veden mukana sisätiloihin. Siinä, missä minä surin kirjoja, opettajat materiaaleja ja vanhemmat riisiä, koulukas osoitti lionnutta piirustustaan syyttävästi: ”Tää on nyt pilalla.” Tässä tilanteessa saattoi jo nauraa. Me hahmotamme asioita niin eri tavalla.

imgoct2017imgb01amaterial.jpg imgoct2017imgb01af.jpg
Kirjat tuhoutuivat Tulvan tuhoa

Paina linkkia ja voit lahjoitaa: http://www.hoseaministry.org/Lahjoitukset.php

Mitä muuta voi tämän jälkeen tehdä kuin aloittaa urakalla kuran lapioimisen ja tulvan jälkien pesemisen? Kaikki ei kuitenkaan ollut näin yksinkertaista, sillä juuri, kun haiseva vesi alkoi laskeutua maan tasalle, 23. päivä syyskuuta jysähti uusi pommi. Maanjäristys heilautti perustukset, halkaisi koulumme lattian ja vahingoitti rakennusta.

Voiko enää muuttua kurjemmaksi? MUUTTUI SE! Moskiitot ryntäsivät parvina sisätiloihin, ja nämä eivät olleet suomalaisia itikoita vaan öttiäisiä, jotka tuovat dengue-kuumetta ja muita tauteja mukanaan.

imgoct2017imgb01afz.jpg imgoct2017imgb01afw.jpg
Maanjäristys jälkiä Pesemme tulvan tuhoa koulussamme

Ajattelin, ettei tästä puutu muu kuin heinäsirkkaparvi. Heinäsirkkoja ei näkynyt, mutta rotta ja sen kaveri vilahtivat sisätiloihin, samoin kaikki ryömivät, matelevat ja hyppivät ötökät, ja jonon viimeisenä luikerteli käärme. En tiedä, tuliko sen sukua mukana, mutta yksinäänkin se riitti organisoimaan hysterian. Ehkä se oli vain viimeinen pisara väsyneille ihmisille - tosin näitä pisaroita tipahteli vielä lisää.

Kosteus toi hometta, ja opettajamme Jane sairastui, sillä hän kärsii astmasta. Olkoonpa perimmäinen ongelma stressi, flunssa, astma tai allergia, niin tämä nuorin opettajamme, joka muuten on tehopakkaus kaikessa, mihin ryhtyy, tarvitsee nyt rukousta. Rohkaisua tarvitsee myös kakkosopettajamme May, samoin monet vapaaehtoiset, jotka lapioivat moskaa pois tiloista ja pesivät lattiat ja seinät puhtaiksi.

Emme toki ole ainoita, joita ikävyydet kohtasivat. Niin kuin sanoin, koko kaupunki sai osansa, samoin maaseutu, ja tulva ja järistys rikkoivat myös saaren valtatien. Olemme etsineet uusia tiloja koulullemme, mutta vielä niitä ei ole löytynyt. Emme muutenkaan mahdu enää pieniin tiloihin 123 koulukkaan kanssa. Jos jaksatte rukoilla uusien koulutilojen löytymistä, olen ikionnellinen. Sillä välin meidän on vain korjattava tilat edes siedettävään kuntoon. On rakennettava uudet pulpetit, pantava kupruileva liitutaulu uusiksi sekä hankittava kirjat, materiaalit ja lukematon määrä muita asioita. Kiitos myös teille Facebook-ystävät, jotka olette lahjoittaneet tähän tarkoitukseen! Pystymme teidän tuellanne hankkimaan edes kaikkein välttämättömimmän uuteen aloitukseen. Lapset ovat hartaasti rukoilleet kiitokset teidän puolestanne.

Tämä luonnonkatastrofi toi mieleeni vuosia sitten näkemäni näyn. Näin siinä ison vuorenrinteen, jolla oli ihmisiä, keitä ylempänä, keitä alempana. Kaikkki pitelivät jotain heille arvokasta sylissään, yksi kristallikruunua, toisella oli sylissä valokuva-albumi, eräs mies nojaili autoonsa. Jokaisella oli jotakin, mitä helli arvokkaimpana asianaan. Äkkiä kuulin jyrinää, ja vuori alkoi halkeilla. Tuli maanvyöry, ihmiset vierivät ja putoilivat rinnettä alaspäin, ja maa nielaisi heidän tavaransa. Autonsa menettänyt mies koetti kaivella autonjäännöstään esille, kukin hosui omien asioittensa kanssa järkyttyneenä tapahtuneesta ja hätäillen, mihin heidän hellimänsä tavara joutui. He eivät edes huomanneet niitä ihmisiä, jotka olivat juuri luisumassa mutavyöryn alle. Selviytyneitä kiinnosti vain heidän oma tavaransa, vaikka osa tavaroista oli arvotonta romua ja rihkamaa. Olen ihmetellyt näkyä. Ehkä elämme aikaa, jolloin ihmisistä on tullut oman edun tavoittelijoita. Mieleeni tulee kaksi sananlaskua Raamatusta: ”Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.” (Snl. 20:21) ja ”Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.” (Snl.15:6)

Ainakin omaa kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä on kuukauden aikana hiottu. Toki huumoriakin on löytynyt, vaikka luulin sen jo loppuneen varastostani. Olen myös ihaillut filippiiniläisten työtovereitteni pitkämielisyyttä, sitä, kuinka kerta toisensa jälkeen he alkavat rakentaa sirpaleista uutta alkua kuin muurahaiset, joiden keko on hävitetty. Olen todennut, että tulipa mikä tahansa romahdus maailmassa tuhoa tekemään, nämä jatkavat niin kuin ennenkin.

Mahdollisesti sielunvihollisen vesitykki osui kohde Hoseaan jo senkin

tähden, että olemme menestyneet liiankin hyvin ryöstämällä jatkuvasti sieluja saatanan valtakunnasta. Ihmisiä on tullut uskoon perhekunnittain. Hosean koulukkaat menestyvät kaikissa kouluissamme, heimotyömme menestyy ja kasvaa, ja motelli/opistomme nousee pala palalta huolimatta varojen vähyydestä. Homma on mennyt uskon voimalla eteenpäin, ellei oteta huomioon muutamia unettomia öitä ja särkevää päätä ja polvia, mutta periksi ei anneta.

imgoct2017imgb01aeam.jpg imgoct2017imgb01aeae.jpg
Kastetilaisuus Uskoon tulleiden perheiden siunaus

TONGA

En halua unohtaaa myöskään Tongan kouluamme. Johtajaopettajamme Dorothy on joutunut keksimään aina uusia ja uusia tulonlähteitä koululle, että pärjäisimme. Viime kirjeessä mainitsin saarelle pysähtyvistä risteilyaluksista, joilla koulukkaamme esittävät turisteille tongalaisia kansantansseja, ja olemme saaneet tästä lisätuloja. Viimekertainen esiintyminen tosin jäi väliin, koska saarella riehui vakava flunssaepidemia, joka kaatoi oppilaitamme sairasvuoteeseen, mutta yritämme jälleen, kun seuraava alus tulee satamaan ja koulukkaat ovat terveitä.

Dorothy keksi uutena ideana järjestää myös kulttuuripäivät koululla. Sinne saapui 65 Uuden Seelannin merimiestä katsomaan ohjelmaa, jota oppilaat esittivät heille kansallispuvuissaan. Näytökseen kuului tongalaisia tansseja ja lauluja, jotka koulukkaat olivat harjoitelleet. Vava’ussa vietettiin regattaviikkoa ja Hosea-koulu oli valittu mukaan tähän tapahtumaan. Koulumme sai olla osana ohjelmassa ja tarjota myös ”buffet lunch” -ruoan merimiehille. Dorothyn puoliso on

ammattikokki hotellissa, joten tämä kävi näppärästi. Uskomme, että Herra avaa tästäkin uuden oven saadaksemme varoja koulun toimintaan. Emme ole pyytäneet keneltäkään mitään esityksistä, mutta vierailijat ovat laittaneet hatun kiertämään, ja näin olemme loppujen lopuksi saaneet paitsi olla siunauksena muille ja myös tulla itse siunatuiksi.
Rakkaudella ja rukouksin, Anne


anne-sign.jpg

 

 

Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton

kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa

missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa

tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.

 

©2009-16 Hosea Ministry International Ltd