TYTIN KOKEMUS PHILIPPIININ MATKASTA
|
Mamburaon kaupungintalo
oli täynnä ihmisiä. Hosean koulun perustamisjuhla oli alkamassa.
|
|
Kokous Mamburaossa
|
|
Nuorten Tanssi
|
Ulkona oli reippaasti yli
30 astetta lämmintä, mutta tuuli puhalsi oviaukoista helpottaen
meidän oloamme. Jokainen oppilas esiintyi juhlassa luokkansa mukana,
vanhemmat olivat laittaneet lapsensa niin kauniisti. Tuossa hetkessä
ymmärsin konkreettisesti, miten tärkeää Hosean työ
Filippiineillä on. Näiden lasten elämään kylvetään ikuista
siementä, joka kasvaessaan tulee muuttamaan koko kaupungin, saaren
ja lopulta kokonaisen kansakunnan. Filippiinit tulee nousemaan
Jumalan voimasta siihen kunniaan, mikä sille kuuluu!
Hosean kouluilla on hyvät
opettajat. Pääopettaja Methusela oli seuranani lähes kaksi
viikkoa. Oli mielenkiintoista jakaa opetuksellisia ja
kasvatuksellisia näkökulmia hänen kanssan. Miten samanlaisten
asioiden kanssa me opettajat kamppailemmekaan. Työrauha ja
oppimisvaikeuksien kohtaaminen ovat maasta riippumatta ajankohtaisia
aiheita. Yksi opettajista sanoi; Tytti-opettaja, mitä voin tehdä
kun oppilaani (4-vuotiaita) hyppäävät välillä avoimista
ikkuna-aukoista ulos kesken tunnin? Vastasin hänelle nauraen, että
niin minunkin oppilaani tekisivät, jos meillä ei olisi luokassa
ikkunoita! Sain monista opettajista uusia ystäviä, joiden kanssa
pidämme yhteyttä.
Vaikka työolot kouluissa
eivät olleet ihanteelliset, opettajat opettivat taitavasti oppilaita
ja välittivät opetuksen kautta sanomaa rakastavasta Jumalasta. Uusi
Mamburaon koulu on siunaus koko kaupungille, rakennuksesta tulee
yksi kaupungin kauneimmista. Opettajat ja lapset saavat työskennellä
arvoisissaan olosuhteissa. Aroman slummin koulu oli koskettava.
Kuinka kipeästi sinne tarvittaisiinkaan varoja lasten ruokkimiseen
ja koulun laajentumiseen. Samoin slummissa asuvat perheet
tarvitsisivat töitä ja apua ruoan hankintaan. Yksi ateria kaikille
koulun lapsille maksaisi vain 30 euroa! Hosean kalastusveneet ovat
käytännön rakkauden osoitus Aromalle. Ulkoisesti he ovat köyhiä,
mutta sisäisesti niin rikkaita! Ihmisten ystävällisyys ja
lähimmäisenrakkaus oli vilpitöntä. Meillä olisi paljon opittavaa
heiltä!
Toinen tehtäväni Filippiineillä oli
opettaa ylistyksestä. Seurakunnissa on voimallinen ylistys, he
koroittivat Jumalaa laulullaan ja soitollaan. Melkein kuka tahansa
seurakuntalaisista olisi voinut toimia ylistyksenjohtajana, niin
taitavia he olivat musiikillisesti, mutta myös hengellisesti.
Mamburaossa tapasin 14-vuotiaan rumpalin, joka oli hämmästyttävän
lahjakas muusikko. Hän soitti seurakunnassa sellaisella palolla,
että olisin ottanut hänet mukaani Eurooppaan, jos se olisi ollut
mahdollista. Lisäksi he olivat yhdistäneet ylistystanssiin maan
omia kansallisia piirteitä ja kouluttivat nuoria tanssijoita jo
varhain ottamalla heidät ”takariviin” tanssimaan taitavien
kanssa.
Oli suuri kunnia ja
etuoikeus päästä katsomaan Hosean toimintaa Fiippiineillä. Kun
Anne esitti kutsun, tiesin heti että minun pitää lähteä. Jo
etukäteen Jumala laski esirukousta tiettyjen asioiden puolesta
Mindorossa ja sama on jatkunut kotiin palattuani. Työ menee ihanalla
tavalla eteenpäin ja Jumalan armosta se saa jatkua ja laajeta.
Filippiinit on kaiverrettu sydämeeni lähtemättömästi!
|