Thursday, December 13, 2018
Home Page Testimonies About Us Supporting Us Photos Videos Newsletters english Upcoming projects Contact Us

Hosea Ministry International

Uutiskirje
18.01.2014

anne_photo_201302a.jpg
UUTISKIRJE TAMMIKUU 2014


Uutiskirje tammikuu 2014

Heikaikki Annen ystävät

Anne pyysi minua kirjoittamaan tammikuun uutiskirjeen. Kävimme nimittäin mieheni kanssa tutustumassa Hosean hankkeisiin Mindoron ja Palawanin saarilla Filippiineillä, missä vietimme tänä vuonna hieman erilaisen joulun.

Mangyat
Mangyat ovat Filippiinien alkuperäisasukkaita, alimmista alimpia, köyhimmistä köyhimpiä. Kun edellinen suomalaisvieras oli viety mangyojen kylään, hän oli kuulemma purskahtanut itkuun kaiken nähtyään. Minä en itke kovin usein, Ilkasta puhumattakaan, mutta täytyy sanoa, että mangyojen elämäntilanteen kohtaaminen kyllä riipaisi.

photo18jan2014a
Manqya kylä


Nappaanpa tähän pieniä palasia Anne Miettisen Filippiini-kirjasta vapaasti referoiden:

“Mangyan-heimot liikkuvat vuoristossa usein karjaansa paimentaen. Kaikilla heillä ei ole vakinaista asuinpaikkaa, ja he ovat pudonneet surkeaan asemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Öisin vuorilla näkyy heimolaisten tulia heidän kerääntyessä nuotioittensa ääreen. Näin heidän leirinsä sijainti voidaan hyvin paikallistaa.

Niille lukijoille, joista mangyan-heimon vapaa ja luonnonläheinen elämäntapa viidakossa kuulostaa romanttiselta, voin kertoa, että heidän elämänsä on kaukana paratiisista. Ihmisten keski-ikä on alhainen, lapsikuolleisuus suuri, ja tuberkuloosi, malaria sekä muut sairaudet vähentävät väkilukua. Aliravitsemus ja sitä seuraavat puutostaudit vaivaat ihmisiä. Kehon epämuodostumat ja psyykkiset sairaudet ovat yleisiä. Avioliitot solmitaan usein lähisukulaisten tai sisarusten kesken; moraalisääntöjä ei näissä asioissa ole.

Mangyat eivät ole paljon tekemisissä muun väestön kanssa, joskin muutamat heimot ovat asettuneet asumaan kaupunkien ja kylien lähelle. He ovat rakentaneet itselleen majoja bambukeppien varaan. Asumusten alakerta on varattu eläimille, jos niitä sattuu olemaan. Viemäröinti toimii kätevästi: jätökset putoavat bambukeppien raoista sopivasti alakertaan, jossa ‘sika-generaattori' mussuttaa ne olemattomiin, tai sitten kylien ympärillä pyörivät kulkukoirat pitävät niistä huolen.

Mindoron saaren väestöstä mangyoja on noin 10 %. Heitä on kaikkiaan 8 eri heimoa.”

Mangyat välttelevät ulkopuolisia ja suhtautuvat heihin yleensä pelokkaasti, sillä he ovat tottuneet kohtaamaan halveksuntaa ja syrjintää. He ovat vetäytyneet omiin, eristäytyneisiin yhteisöihinsä. Hyvin monilla jää koulukin käymättä mm. syrjinnän vuoksi.

Tytöt tulevat äideiksi kovin nuorina, ollessaan käytännössä vielä itsekin lapsia. Jos he haluaisivat irrottautua yhteisöstä ja sen normeista, seurauksena olisi todennäköisimmin täydellinen hylätyksi tuleminen ja yhteisön ulkopuolelle eristäminen.

Hosea tekee työtä kahden eri mangyan-heimon parissa. Tämä oli asia, joka sai meidät aluksi kerrassaan sekaisin. Ensin meille sanottiin, että mangyat tarvitsevat kipeästi kenkiä ja että heidän luokseen on piiiiiitkä matka. Ja sitten meille sanottiin, että piipahdetaan hei tuolla mangyojen luona, he asuvat tässä ihan lähellä. Ja kun tuumasimme, että öh, joo, otammeko nyt siis säkillisen kenkiä mukaan, meille vastattiin kummastuneina, ettei nälkäisille nyt kenkiä kannata jakaa, kun ei kenkiä voi syöd䔦 Ööh”¦ Kesti jonkin aikaa, ennen kuin pääsimme kärryille.

Siis: Hosea on tavoittanut kaksi eri heimoa, jotka asuvat eri paikoissa ja joilla on erilaiset tarpeet. Iraya-heimo asuu Mamburaon lähellä. Irayat ovat kärsineet mm. taifuunin seurauksena ruuan puutteesta. Kenkiä heillä sen sijaan on, ja joo, kenkiä ei voi syödä. :)

Toinen mangyan-heimo, jonka Hosea on tavoittanut, asuu kaukana Mamburaosta, saaren toisella reunalla. Juuri sinne on perustettu Hosean ensimmäinen koulu mangyoille, samoin Hosea-kirkko. Ja siellä tarvitaan kenkiä. Sinne tehdään myös lääkintämissio helmikuussa.

Lopultakin tajusimme. Aloimme selvyyden vuoksi keskenämme puhua “lähi-mangyoista” ja “kauko-mangyoista”.

“Lähi-mangyojen” luona ehdimme käydä. Ilkka tuupattiin siellä saarnaamaan. Filippiiniläisille ujous on tuntematonta, samoin ajatus siitä, ettei jollakulla olisi mitään sanottavaa. Meidän oli aina oltava valmiita menemään estradille ja puhumaan. Ei siellä päin maailmaa voi vedota niin kummallisiin asioihin kuin siihen, etten oikein uskaltaisi tai etten keksi, mistä puhuisin. Totta kai ihminen nyt puhuu aina kun vaan avaa suunsa ja saa tilaisuuden puhua, höh! Selitä nyt sitten näille, että meillä päin se on vaikeaa. Onneksi suurena erona on myös se, että sanoitpa mitä hyvänsä, yleisö on aina ylenpalttisen tyytyväinen. Kyynisyyden ja kriittisyyden myrkyllistä ilmapiiriä ei ole, vaan ihmiset ovat pienestäkin ajatusten jakamisesta sydämellisen kiitollisia ja ihastuksissaan.

photo18jan2014b.jpg photo18jan2014c.jpg
Manqya Lapsia
Ruuan jakelu

Kun Ilkka saarnasi lähi-mangyoille, minä jaoin namuja ja tiimiläiset pussittivat ostamiamme nuudeleita ja sardiineita. Niitä jaettiin tilaisuuden lopuksi. Sardiinit ovat mangyojen suurta herkkua. Purkillisen syötyään he sivelevät itsensä ja hiuksensa pohjalle jääneellä liemellä. Tätä ilmiötä emme jääneet seuraamaan vaan nostimme kytkintä.

photo18jan2014d.jpg
Kulkuneuvomme

Ymmärrän hyvin suomalaista vierasta, joka oli purskahtanut itkuun edellisellä vierailulla. En ole eläissäni nähnyt yhtä ilottoman ja alistetun oloista porukkaa. Heidän katseensa pälyili, he eivät uskaltaneet katsoa minuakaan silmiin, vaan käänsivät päänsä pelokkaina pois. Hymyttömyys ja totisuus oli silmiinpistävää. Monet kulkivat kuin unessa.

Minä ajattelen, että heiltä on riistetty ihmisarvo. Kun ihmiseltä riistetään ihmisarvo, jää jäljelle uneliaana ja hymyttömänä kävelevä kuori. Ihmisyyden ydin on tuhottu. Nämä olivat kuitenkin minun siskojani ja veljiäni, samaa lihaa kuin minä, kuin me. Ei heille voi tehdä näin, ei jättää tähän tilaan. Heidät pitää korottaa siihen arvoon, joka heille kuuluu. Meillä sattuu olemaan sama isä, joka muuten sattuu olemaan kuningas. Kuninkaan tyttäristä ja pojista on kyse, ei yhtään vähemmästä.

Sydämestäni arvostan “kauko-mangyoja”, jotka itse tekivät aloitteen ja pyysivät Hoseaa perustamaan heille koulun. He ovat sisuuntuneet. He ovat viheltäneet pelin poikki ja nostaneet päänsä. Kun Hosean koulu alkoi, paikalle ilmaantui lapsukaisten lisäksi yllättäen 18 päättäväistä aikuisopiskelijaa. Tämäkin oli heidän oma ideansa. 14 naista ja 4 miestä. En tiedä, mistä naisten suuri osuus johtuu – olisiko naisilla jäänyt koulu käymättä lapsena vieläkin useammin kuin miehillä? Vai ovatko naiset vaan jotenkin erityisen sisuuntuneita heimon tilaan ja päättäneet tehdä asialle jotain? Hm.

Opettaja on kertonut, että aikuisten kanssa aloitetaan oman nimen kirjoittamisesta. Aluksi he eivät osaa tehdä muuta kuin puristaa liitua kädessään. Motoriikka ei riitä kirjainten piirtämiseen, vaan opettaja ottaa heidän kätensä omaansa ja ohjaa käden liikettä. Tämä voi kuulostaa huvittavalta, mutta täytyy muistaa, että herkkyyskausi kynän käytön ja kirjainten opetteluun on mennyt jo ajat sitten. Jos ei ole saanut lapsena kynää käteensä, sitä on vaikea oppia käyttämään aikuisena.

Näille kauko-mangyoille on menossa vielä yksi suomalaisen ystävän kustantama säkillinen kenkiä, kiitos vaan, ystävä! Sonion pastoripariskunta kyseli, haluammeko, että kenkiä jaetaan erityisesti lapsille, ja vastasin, että jakakaa kenelle haluatte, kunhan vaan pidätte huolen siitä, että niillä 18:lla urhoollisella on kengät! He ovat kaiken kunnioituksen ja tuen ansainneet. Soniot lupasivat tehdä näin ja lähettää kuvia.

Helmikuussa kauko-mangyoille järjestetään myös lääkintämissio. Ahkerien koululaisten opiskelua on hankaloittanut paitsi kouluun kulkemisen vaikeus ilman kenkiä, myös huono terveydentila. Monet vaivat olisivat helposti hoidettavissa, jos paikalle vain saataisiin lääkäri ja lääkkeitä. Siispä Hosea on kustantamassa lääkärin reissun mangyojen luo. Paikalliset viranomaiset on kutsuttu mukaan hankkeeseen, joten varsin ammatillisesti hoidetusta ja laadukkaasta projektista on kyse. Hosea on arvostettu toimija alueella, ja viranomaiset ovat innoissaan mukana tässä historiallisessa lääkintämissiossa.

Kerromme lääkintämission toteutumisesta helmikuussa, kun saamme siitä raportin ja kuvia

photo18jan2014e.jpg photo18jan2014f.jpg
Ostamassa sardiineita Nuudeleita

Rakkain terveisin,

Satu

 

©2009-18 Hosea Ministry International Ltd