Thursday, December 13, 2018
Home Page Testimonies About Us Supporting Us Photos Videos Newsletters english Upcoming projects Contact Us

Hosea Ministry International

Uutiskirje
20.12.2014

img01dec2014news.jpg
UUTISKIRJE

JOULUKUU

2014


UUTISKIRJE JOULUKUU 2014

Rakkaat ystävät,


Olin marraskuussa Filippiineillä kahden ihanan naisen kanssa. He kirjoittivat kumpikin lyhyen kertomuksen matkastaan, haluten jakaa kokemuksiaan teidän kanssanne. Olin suuresti siunattu heidän läsnäolostaan ja avustaan matkamme aikana. Toivon tämän uutiskirjeen annin siunaavan myös teitä.

Siunattua joulua teille kaikille!

Rakkaudella,
Anne

Ensimmäinen matkani Filippiineille

Suurella mielenkiinnolla ja odotuksen tunteella lähdin Brisbanesta Manilaan Annen kanssa tutustumaan Hosean perustamiin kouluihin ja seurakuntiin. Mieheni Trevor oli siellä jo kaksi kertaa ja on kertonut siitä työstä, mutta pitihän sitä itsekin päästä näkemään... Ensin oli neljän tunnin automatka Manilan laitamille aivan mahtavassa liikennekaaoksessa, mutta kuski hoiti homman fantastisella taidolla. Saavuttuamme uuteen seurakuntaan, siellä odotti innokas joukko meidän ja Herran ilmestymistä, eikä he pettyneet. Tämä on erittäin lupaavan tuntuinen seurakunta.

Mamburaon koulun perustamispäivän paraati oli suuri menestys; melkoinen määrä ihmisiä oli läsnä ja kaikki silmäätekevät kaupunkilaiset paikalla kaupungin keskusaukiolla, kuuntelemassa meidän todistuksia ja Annen puhetta. Illalla oli lasten vanhemmille ja sukulaisille hengellinen kokous, missä rukoiltiin kaikkien puolesta. Moni oli avoinna pelastuksen sanalle ja etsiHerraa.

imgdec2014people01.jpg

Birgit and Ulla with several of the teachers

Bulalacaon seurakunta oli meille suurin yllätys, sillä se on kasvanut varsin nopeasti. Paikallinen mangyan-heimo on lukutaidotonta, mutta he ovat herkkiä Pyhän Hengen tuntemisessa. He ovat todella köyhiä, ja oli tosi järkyttävää nähdä heidän tilanteensa. Murruin sanattomaksi nähdessäni 12-13 vuotiaita, tuskin vielä edes teini-ikäisiä, äitejä pienten vauvojen kanssa. Heidän tarpeensa olivat suuria sekä hengellisesti että käytännön elämän tasolla; on vaikea edes kuvitella sitä kurjuutta, missä nämä ihmiset joutuvat elämään tämän päivän maailmassa. Kiitän tosiaan kaikkia tämän työn kannattajia, sillä Hosean työ on kallis Herralle.
Ajatukseni menevät takaisin Mamburaon koululle. Siellä heräsin aamulla puoli viideltä alakerrasta kuuluvaan meteliin. Menin tutkimaan tilannetta. Ryhmä naisia oli kerääntynyt aamurukoukseen ja minä liityin heidän seuraansa. He kertoivat kokoontuvansa joka päivä yhteen rukoilemaan omien tarpeidensa, seurakunnan, koulun ja herätyksen puolesta. Tälläista antautumista ja uskollisuutta en odottanut löytyvän täältä, mutta ihmeekseni sain nähdä tosi kristillistä uskoa toiminnassa. Se suuresti rohkaisi minua uskomaan Herran siunaukseen tälle työlle.

Filippiinien kristityt ovat todella ahkeria ja uskossaan eteenpäin pyrkiviä ihmisiä. He tekevät parhaansa Herralle, ja se kosketti minun sydäntäni. Kiitos Annelle ja Ullalle hienosta matkasta ja ystävyydestä. Haluan rohkaista kaikkia kannattajia: tämä työ on hedelmällistä ja arvokasta Jumalan silmissä. Minulla on paljon ihania kokemuksia ja muistoja tältä matkalta ja tulen rukoilemaan tämän Jumalan työn puolesta enemmän kuin koskaan ennen.

Siunauksin Birgitta

ULLA KILPIÖN MATKAKERTOMUS, MARRASKUU 2014

Palasin sunnuntaina 16.11. Filippiineiltä, jossa olin tutustumassa Hosean työalueeseen, kouluihin ja seurakuntiin. Selvästi saattoi tuntea, että matka oli rukouksin ennalta valmistettu. Mitään ei hävinnyt, hajonnut tai varastettu, saimme olla terveinä, ei edes pieniä vatsavaivoja tms. tullut. Säät olivat hyvät, eikä Filippiinejä usein moukaroivat taifuunit tai muut luonnonmullistukset osuneet tiellemme. Niillä olisi muukin vaikutus kuin hetkellinen epämukavuus, sillä tiet muuttuvat liejuksi, ja kulkeminen saattaa kokonaan estyä joksikin ajaksi (tiet, lennot, lautat). Valtavaa armoa!

imgdec2014people02.jpg imgdec2014people03.jpg

Birgit with the Hosea pupils

Ulla with the Hosea children

Asuimme pääosin koululla Mindoron saaren pääkaupungissa Mamburaossa. Koululla asuvat myös pääopettaja Nheng muutaman muun opettajan kanssa sekä samalla tontilla on hänen vanhempiensa, pastori Edwin Sonion ja pastora Nena Sonion talo. Koulun edessä oli suuri kyltti, jossa oli Annen kuva ja tervetulotoivotukset; kaikesta näki, että he arvostavat suuresti Annen panosta heidän itsensä ja muiden filippiiniläisten hyväksi. Olin myös valmistautunut köyhässä maassa ravinnon olevan niukkaa, mutta paikalliset tarjoilivat meille herkullista ruokaa monta kertaa päivässä. Vieraanvaraisuus ja yhdessä ateriointi kuuluvat filippiiniläiseen kanssakäymiseen.

Saimme kokea pienen kappaleen filmitähden elämää. Jokaisen kokoontumisen päätteeksi alkoi kuvaussessio, ja aina tuli uusia ihmisiä viereemme poseeraamaan, niin ettemme olleet päästä jatkamaan matkaa. Mindoron saarella ei juuri ole turisteja, joten me kolme blondia olimme varsinainen nähtävyys, ja kaverit oli aina helppo löytää väkijoukosta. Minä varsinkin pisimpänä olin kuin huutomerkki, mutta siihen olen Aasiassa tottunut. Huomio oli kuitenkin lämminhenkistä, joten se ei haitannut.

Meillä oli ilo nauttia vastikään hankitun auton kyydistä! Kaikki nämä vuodet Sonion perhe on liikennöinyt tri-cyclellä eli kolmepyöräisellä mopolla. Se on oivallinen pieniin asian hoitoihin lähistöllä, mutta kyyti on varsinaisen röykyttävää ja pitemmällä matkalla verkkaista. Annen kiertueen ajaksi on viime vuosina vuokrattu auto, johon koko seurue ja tavarakuorma on saatu mahtumaan, ja nyt tämäkin vuokraraha voidaan käyttää muihin tarpeisiin.

Meille osui pääosin kauniit säät, mutta Filippiineillä sääilmiöt ovat rajuja. Vesisade on piiskaavaa ja kastelee kaiken. Voin vain kuvitella, minkälaisia viikottaisia avustusretkiä Soniot ovat uskollisesti tehneet, likomärkinä ajoittain, toisaalta hautuneina kosteassa helteessä. Teitä on kunnostettu, mutta yhtäkkiä päällyste saattaa loppua ja sitten taas mennä röykytetään isompia kuoppia ja kiviä väistellen. Vuoristossa tricycle-mopon kapasiteetti veteli viimeisiään, ja koska ruoka- ja vaateapua oli iso kuorma, pastora Nena Sonio yleensä käveli viimeiset kilometrit. Auto on todella merkittävä siunaus heille, ja iloitsen suuresti nähtyäni sen tuoman avun!

 

©2009-18 Hosea Ministry International Ltd