|
KRISTINAN KOKEMUS PHILIPPIININ MATKASTA
 |
Sain olla mukana Filippiineillä marras-joulukuussa Mindoron ja Palawanin saarilla. Manilassa yövyimme meno- ja paluumatkalla.
|
|
|
Pirkko Kristina Anne
|
|
Kristina saa kunnia kirjan
|
Filippiinien
matka oli elämäni puhuttelevin ja koskettavin matka kaikilta osiltaan.
En voinut etukäteen tietää, mitä kaikkea tuolle 2,5 viikolle mahtuisi,
mutta paikan päällä jokainen päivä oli ainutlaatuinen. Oli koskettavaa nähdä Hosean työ ja sen hedelmä omin silmin ja iloita siitä, että saan olla siinä mukana. Mitä tulee filippiiniläisiin ja uskoviin siellä, niin heidän rakkautensa oli murtavaa ja sellaista, jota en ole aiemmin kohdannut. He tekivät siellä olon niin helpoksi ja mukavaksi. Jokaisena päivänä matkan aikana heräsin aamulla iloisena siitä, että sain olla mukana näkemässä sen kylvön hedelmää, mitä Hosean työ oli tuonut lasten ja heidän vanhempiensa elämään sekä kyläyhteisöjen ja jopa kaupunkien elämään. Näin myös opettajat työssään ja sain tutustua Ihmeitä Filippiinien slummeissa -kirjan henkilöihin livenä. Päivät Filippiineillä olivat työntäyteisiä aamusta iltaan.
Vaikka oman siviilityöni puitteissa Suomessa olen nähnyt kaikenlaista, niin Filippiineillä kohdatut asiat saivat välillä sydämeni särkymään: ihmisten vaikeat elinolot, sairaudet, köyhyys ja muut elämän asiat koskettivat ja murtivat. Mutta samalla asialla oli toinenkin puolensa: kaiken kurjuuden ja vaikeuksien keskellä ihmisillä oli ilo ja he huolehtivat toisistaan ja meistä. Slummien oloja on vaikea kuvailla, mutta juuri sieltä tulleet lapset ovat saaneet mahdollisuuden uuteen elämään. Sen saattoi huomata siitä tavasta, miten lapset ja heidän vanhempansa suhtautuivat kouluun, opetukseen ja koulupukuihin, jotka pidettiin puhtaina ja siisteinä. Lisäksi kävimme seuraamassa uuden koulurakennuksen valmistumista Mamburaossa ja Hosea-kalastusalusten runsaita saaliita. Kiertelimme myös slummeissa ja kylissä lapsia ruokkimassa. Useissa paikoissa pidimme hengellisiä kokouksia paikallisissa seurakunnissa tai Hosea-koulun piha-alueilla ja rukoilimme mm. sairaiden puolesta. Oli rohkaisevaa ja opettavaista rukoilla lasten ja perheiden puolesta niin kokouksissa, majapaikassa kuin kadullakin. Sain nähdä ja kuulla sairaiden parantuvan. Oli innostavaa kokea Pyhän Hengen voitelu niin läheltä: kyse ei todellakaan ole ihmisestä, vaan siitä, mitä Jeesus tekee, Pyhän Hengen voimasta ja rakkaudesta.
Olin asennoitunut ennen matkaa siten, että lähden Filippiineille oppimaan ja tekemään kaikkea sitä, missä voin olla mukana. Ja voinkin sanoa, että Herra yllätti minut päivittäin läsnäolollaan, avullaan ja rakkaudellaan. Eivätkä nämä jääneet matkan päätyttyä Filippiineille, vaan matkalla ollut siunaus siirtyi mukanani Suomeen. Lisäksi matka käynnisti jonkin muutosprosessin elämässäni. Ei ole epäselvyyttä siitä, etteikö mm. Filippiineillä tehtävä Hosean työ ole Herralle otollista ja mieluista. Jumalan siunaus lepää työn yllä. Hän rakastaa tätä kansaa ja näitä ihmisiä, joilla ei useinkaan ole muuta kuin Jeesus ja toisensa. Ja lapset ovat Hänen silmäteränsä.
Kristina Kuvaja, Helsinki
|
