| UUTISKIRJE MARRASKUUSSA 2017
Terkkuja Filippiineiltä!
Heti alkuun haluan kiittää suomalais-ranskalaista tiimiä! Teitte saumatonta yhteistyötä, Markus ja Hannele Reis Suomesta sekä Pastori Francois Foisil Ranskasta.
Sää oli epätavallisen hiostava ja kuuma. Se enteili taifuunia, ja sellainen olikin lähestymässä, mutta sen suunta kääntyi saaresta poispäin ja saimme vain kaatosateen yhtenä yönä alueelle. Tiimiläiset nukkuivat autuaasti untansa heräämättä ikkunoiden kolinaan, mutta myrskyn poikanen jätti jälkeensä ”hautomon”, joka liimaili vaatteet iholle. Ei puuttunut kuin suomalainen saunavihta.
Yhden viikon saimme olla ilman sähkökatkoksia. Ironisesti juuri silloin, kun sähköt toimivat, nettiyhteydet olivat poikki. Muussa tapauksessa elämä olisi kai ollut liian helppoa. Suomen-vieraamme totesi nauraen, että luuli jonkin monijalkaisen ötökän kulkevan pitkin selkärankaa ja lätkäisi kädellään sen kuoliaaksi, mutta se olikin vain hikipisara, joka vieri vauhdilla selkää pitkin alas.
 |
 |
Motell building (moteli/opisto)
|
Suomen lippu kulkueessa
|
Ohjelmassa oli vuosittainen perustamispäivän juhla Hosea
kouluissamme ja iki-ihanat koulukkaiden esitykset. Hoseapääkoulumme juhlat keräsivät yli tuhat ihmistä paikalle, ja saaren pääkaupungin johto tuli myös tilaisuuteen. Tänä vuonna Hosean kouluissa on 700 koulukasta, näin ollen juhlat oli jaettava kahteen eri paikkaan, Manilaan ja Mindoron saarelle. Pikkuiset olivat liikuttavan ihania, olihan juhliin harjoiteltu esityksiä jo pitkään.
 |
 |
Reisit lapsityössä
|
Heimo kylä
|
Pastori Foisil piti huolta saarnaamisesta eri seurakunnissa, ja me muut hoidimme todistus- ja rukouspalvelun. Näiden lisäksi omaksi osuudekseni jäi seminaarin pito. Musiikkimiehinä Mr. Reis ja Foisil hoitivat myös ylistysosuuden. Alun perin suunnittelemani seminaarin aihe vaihtui, kun puolihuolimattomasti tulin kysyneeksi, kuinka moni on täyttynyt Pyhällä Hengellä ja puhuu kielillä. Ajattelin tämän olevan itsestään selvä asia, sillä seminaariin osallistui pastoreita eri seurakunnista. Seminaarin oli tarkoitus olla kolmas kurssi opetuslapseuskoulusta, jonka Hoseaan kuuluva Australian-pastori oli aloittanut. Paikalla olivat myös kaikki Hosea-pastorimme ja opettajat. Yllätyin, kun vain muutama käsi nousi varovasti pystyyn vastauksena kysymykseeni! Aihe siis muuttui käsittelemään Pyhän Hengen lahjoja ja niiden ilmenemistä jokaisen uskovan
palvelutehtävässä. Kerroin runsaasti käytännön esimerkkejä, koska usko ei ole vain teoriaa vaan Jumalan voiman osoittamista tässä hukkuvassa maailmassa. Herra vahvisti saarnatun Sanan ihmein ja merkein.
Koska seminaari kesti aamukahdeksasta myöhään iltaan, olin varma, että kuumuudessa seminaarilaiset nukahtaisivat ennemmin tai myöhemmin. Illalla päätin siis siirtää joukon omaan huoneeseeni, jossa on ilmastointi. Huoneesta tuli alun perin mielestäni turhan iso, mutta se ei tainnut olla sattumaa. Onneksi filippiiniläiset myös ovat pienikokoisia ja siroja, ja heitä mahtuu neljä samaan alaan, jonka yksi länsimaalainen täyttäsi, sillä väkimäärä huoneessani sen kun lisääntyi, kun tieto tapahtumasta kulki eteenpäin. Pyhä Henki laskeutui ensin voimakkaana itkuna. Äkkiä katolinen ei-uskova opettajamme kaatui maahan. Hän ei koskaan ollut nähnyt tai kokenut tällaista Pyhän Hengen toimintaa. Tämän jälkeen hän vastaanotti Kristuksen pelastajakseen. Pyhän Hengen vaikutukset olivat monenlaiset, ja itkun jälkeen tuli valtava ilo ja joukkoa kaatui maahan Hengen voimasta. Joku totesi välillä itkien, välillä nauraen, että tämä on kuin ”yläsalista Raamatussa”. Viimeisenä iltana nuoret vielä jatkoivat koulun hallissa eivätkä malttaneet lopettaa, kun uusi into oli syttynyt
heidän sydämissään. Tästä Hengen vuodatuksesta voisi kertoa enemmänkin, mutta sanat eivät siihen riittäisi uutiskirjeen muodossa. Jumala on ihmeellinen. Kun puhumme ihmeistä ja voitelusta, niin alkaa tapahtua! Mahdollisesti tämä aihe sopisi Suomeenkin. Uskon että me pohjoisen jäyhät juuri tänä aikakautena tarvitsemme jysäyksen taivaasta meitä ravistelemaan. Sana tapahtumista kiiri jo seuraavaankin kaupunkiin, ja sieltä pastori toi pari naista, jotka toimivat noitina. He halusivat vapautua noituuden kahleista, kun kuulivat, että Jumala toimii ja että heillä on mahdollisuus päästä vapaiksi heitä sitovista voimista.
 |
 |
| Pr. Foisil |
Lapsia Siunaamassa
|
Hupaisaa oli, että kun viime vuonna olin rukoillut eräälle naiselle hedelmällisyyttä, hän kertoi synnyttäneensä tyttölapsen ja antaneensa tälle nimen Anne. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista, sillä saarella on jo lapsia, joiden nimi on Hosea, Trevor (Aussi-pastorin mukaan) jne. Lapsia on nimetty monien tiimiläistemme mukaan. Francois tuntui vaikealta nimeltä sikäläisille, joten Ranskan-pastoristamme tuli espanjalaisittain Franco, mutta ei se tuntunut häntä häiritsevän.
Seurakuntamme kasvavat terveellä tavalla, samoin Hosean
mangya-heimon seurakunnat. Ilahduin myös eräästä heimovierailustamme. Viime kerran vierailulla näin yhden pyykkinarun, jolla liehui pari vaatekappaletta. Nyt näin peräti KOLME pyykkinarua, joilla lepatteli pyykkiä narun täydeltä. Viimeinkin he ovat ymmärtäneet, että vaatteita voi pestä ja hygienia kuuluu terveyteen! Liitutaulukin oli hommattu heimon kokoontumismajaan, jossa pidetään lapsille ja aikuisille esikoulua ja opetetaan Jumalan Sanaa.
Hosean pastoripari Jonathan ja Sharon tältä heimoalueelta kertoi adoptoimansa lapsen tarinan. Pienokainen on nyt 7 kk vanha. Vauva tuotiin heille kahden kuukauden ikäisenä. Mangya-heimolainen kantoi häntä ja kysyi, otatteko vauvan. Jos pastoripari ei ottaisi vauvaa, heimolaisella ei olisi muuta mahdollisuutta kuin toimia totutulla heimotavalla: eitoivoituista lapsista hankkiudutaan eroon jättämällä heidät ruokkimatta ja hylkäämällä. Valitettavasti kaksosten kanssa toimitaan samoin, eli toinen pidetään, toinen hyljätään. Tämän tähden on tärkeätä, että mangyat oppivat tuntemaan Kristuksen, joka tuo siunauksen elämään ja rikkoo vahingollisia heimouskomuksia. Tässä tapauksessa lapsen kävi hyvin ja hän sai rakastavat uudet vanhemmat.
Motellin rakentaminen edistyy Mamburaon-kaupungissa. Insinööri totesi, että jos meillä olisi varoja, se valmistuisi kolmessa kuukaudessa. Niin pienestä se on kiinni! Mutta minkäs teet, jos varoja ei ole, paitsi että tukka harvenee päässäni. Sanotaanhan toki Sanassa, että ”Älkää mistään murehtiko, vaan…” Niinpä niin. Mitenkähän tämä toimisi käytännössä, kun työmiehet seisovat edessäsi lankkua pitäen ja toteavat, että näitä niin kuin pitäisi saada enemmän. Hupaisasti motellihuoneita on jo VARATTU seuraaviin kaupungissa pidettäviin konferensseihin. Ja sitä seuraaviin, voiee voiee… Itsensä muuttaminen pesoiksi ei ole onnistunut, jotta motelli / opisto pyörähtäisi valmiiksi. Ihme jo sekin, että ollaan päästy näin pitkälle! Työtä on tehty Herran käskystä ja roikuttu uskon varassa.
Apuvoimia Hosean palvelutyöhön on tullut myös Norjasta. Nuorisopastori Nathan jatkaa työtä nuorten parissa, missä on ollut herätystä. Hänelle tämä missiomatka on jo viides. Suomesta mukana ovat olleet Nea ja Nita.
Runsaita siunauksia teille kaikille, Jumala on ihmeitä tekevä Jumala!
Anne
Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton
kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa
missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa
tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.
|
