| UUTISKIRJE KESÄKUSSA 2019
Hei!
Olen saapunut turvallisesti takaisin Norjaan upeiden Papuan viikkojen jälkeen. Vierailin siellä Hosean kouluissa ja kirkoissa. Matka oli monin tavoin haastava, mutta sen tekeminen kannatti ehdottomasti. Ihmiset antoivat elämänsä Jeesukselle polvistuen, ja monet paranivat fyysisesti.
Saavuttuani Port Moresbyhyn ja odoteltuani siellä muutaman päivän lensin Highlandin alueelle Engan maakuntaan. Siellä Hosean seurakunta ja koulu toivottivat minut tervetulleeksi kyläänsä, jossa asuu vain heimolaisia. Muutamat heistä ovat jonkin verran moderneja, mutta läntiseen maailmaan verrattuna koko maa on vielä kehittymätön ja alkukantainen.
Halvaantunut mies parani
Olin todella iloinen nähdessäni, että paikalliset pastorit ovat jatkaneet työtä, jonka aloitit vuosia sitten. Hosean seurakuntia ja kouluja on tällä hetkellä virallisesti kolme, mutta pastorit ovat istuttamassa useita seurakuntia moniin eri maakuntiin. Hosea Papuan johtava pastori on henkilökohtaisesti perustanut maahan yli 150 seurakuntaa. Sain sen kuvan, että pastorit ja seurakuntalaiset ovat nöyriä ihmisiä, jotka vilpittömästi rakastavat Herraa.
Koulut ja oppilaat olivat mahtavia. Papualle on rakennettu useita Hosean kirkko- ja koulurakennuksia, ja näissä kouluissa tarjotaan ilmaista opetusta päiväkoti-ikäisistä tokaluokkalaisille lapsille. Näin myös projektisuunnitelman, joka odottaa varoja uusien koulujen, terveysaseman ja kirkon rakentamiseen. Hallitus tukee kouluja maksamalla koulutarvikkeita, palkkoja ja rakennuskuluja. Kirkot Hosean pastorit rakentavat kuitenkin itse, ja ihailen suuresti heidän uskoaan ja osaamistaan.
Rukousta ja kiitosta
Kiertue alkoi parantumiskokouksilla ensimmäisessä kaupungissa. Jo ensimmäisenä päivänä ihmiset alkoivat parantua. Yksi parantuneista oli halvaantunut poika, ja joukkoon mahtui myös huononäköisiä, koko ruumiin kivuista kärsiviä, raihnaisia jne. Yksi nainen pystyi hädin tuskin kävelemään johtuen hänen selästään, joka ei ollut ollenkaan suora. Rukouksen jälkeen hän käveli täysin pystyssä! Tämä sai aikaan sen, että toisena päivänä kirkko oli tupaten täynnä ja Jeesus sai kunnian. Toimitimme myös kasteen, jossa useita uusia uskovia kastettiin pienessä joessa kirkon läheisyydessä. Sitä juhlittiin iloisesti.
Kastetilaisuuden jälkeisenä päivänä menimme vierailulle pieneen heimokylään, joka sijaitsee joitakin tuhansia metrejä merenpinnan yläpuolella. Minun piti kiivetä yhdeksän vuoren yli, ylittää jokia ja kävellä viidakon läpi päästäkseni sinne. Se oli sen arvoista! Heimon johtajat tervehtivät minua itkien ja pudoten polvilleen. He itkivät suureen ääneen. Heimopäällikkö nosti minut ilmaan kyynelehtien ja huutaen, niin kiitollinen hän oli siitä, että paikalle lopultakin saapui lähetystyöntekijä. Ilmeisesti en ollut pelkästään ensimmäinen lähetystyöntekijä vaan ensimmäinen valkoinen koko paikassa.
Parantunut halvauksesta ja sai näkönsä
Ihmiset vastasivat alttarikutsuun, ja muutamat todistivat parantumisestaan. Se, että sain olla juuri siellä, täytti sydämeni kiitollisuudella, sainhan omakohtaisesti nähdä asioita, joista yleensä luetaan vain kirjoista. Kuin olisin ollut Apostolien teoissa! Nukkuminen kylässä olikin sitten aivan oma kokemuksensa, ja seuraavana päivänä kävelimme miltei seitsemän tuntia takaisin toisen heimon luo. Olin varma, että kuolisin, kun laskeuduin alas jyrkännettä ja kävelin koko paluumatkan ilman ruokaa ja vettä, mutta Jumala suojeli minua. Niin tekivät myös matkakumppanini, jotka vaelsivat ympärilläni viidakkoveitset mukanaan.
Kohtasin kylässä toisensa jälkeen ihmisiä, jotka ottivat minut itkien vastaan, ja se oli kokemus vailla vertaa. Ihmiset todistivat rukoilleensa vuodesta toiseen, että joku tulisi julistamaan evankeliumia. Muutamat heistä, kuten yksi pastori, on pelastunut siten, että Jumala vei hänet sekä taivaaseen että helvettiin. Jumala toimii kaikkialla maailmassa, ja on kunnia saada katsella ja nähdä, mitä kaikkea Hän tekee korjatakseen sadon talteen.
Hosea oppilaita ja opettaja
Jokaisessa kirkossa, jossa vierailin, minulle sanottiin samaa: ihmiset kokivat olevansa kuin orpoja, jotka viimeinkin saivat vanhempansa takaisin, kun minä saavuin. Matka oli haastava monella tapaa, ja olen varma, että suurin osa länsimaalaisista ei ikinä haluaisi kokea kaikkea, mitä jouduin käymään läpi, mutta se oli sen arvoista. Vaikka vain yhden sielun takia, se oli ehdottomasti sen arvoista. Istun täällä sydän täynnä kiitollisuutta, kun sain nähdä paitsi Hosean työn myös sen, kuinka sielujen sadonkorjuu etenee ja kuinka sain olla vastaus satojen ihmisten rukouksiin yhdessä maailman syrjäisimmistä ja vaarallisimmista paikoista.
Nyt valmistaudun lähtemään takaisin Filippiineille elokuussa, ja olen innostunut näkemään, mitä Jumala tekee seuraavaksi. Pyydän teitä pitämään Papua-Uuden-Guinean rukouksissanne. Se on ainutlaatuinen maa niin monella tapaa, samoin on sen kansakin. Papualaiset ovat kenties primitiivisiä, ja jotkut heistä ovat väkivaltaisia ja vaarallisia, mutta siellä on myös paljon nöyriä ja lempeitä ihmisiä, jotka huutavat rukouksessa Jumalan puoleen yötä päivää. Uskon, että Jumala tekee vielä suuria asioita Papualla ja että Hänen valonsa loistaa Hosean kautta joka maakunnassa halki maan ja johdattaa heimojen tuhlaajapojat kotiin.
Veljesi Kristuksessa,
Nathan Osnes
Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton
kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa
missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa
tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.
|
